Sano ei palveluasumiselle!

Olen fysioterapeutti eli siis liikkeen ja liikkumisen ammattilainen. Miksi siis otsikoin näin jyrkästi palveluasumista vastaan? Eikö olisikaan paras, että vanhus pääsisi nauttimaan viimeisistä vuosistaan pöytiintarjoilun ja mukavan hoitohenkilökunnan palveluista? Niinhän sitä saattaisi ajatella. Liikkumisen kannalta huonompaa vaihtoehtoa kuitenkaan on vaikea kuvitella. Otetaan muutama esimerkkitapaus ikääntyneen kunto huomioiden.

Hyväkuntoinen, virkeä vanhus pääsee viettämään viimeisiä vuosiaan hoitokotiin. Palvelu pelaa, ja aluksi kaikki menee ja vaikuttaa hyvältä. Kuitenkin jonkin ajan päästä alkaa ilmenemään, että vanhuksen muisti alkaa reistailemaan; päivien erottaminen toisistaan vaikeutuu toistuvien päivien ja vähäisen ulkoilun vuoksi. Lisäksi myös kävelylenkit käyvät osaston käytävillä alun innostuksesta huolimatta lyhyiksi ja tylsiksi, sillä sisätiloissa maastonmuodot ja sen mukanaan tuomat haasteet puuttuvat. Myöskään kotitöitä ei tarvitse tehdä, sillä kaikki tulee sinulle valmiina. Kotitöiden mukanaan tuomat ylävartalon luonnolliset liikkeet puuttuvat, jolloin koko kehon liikkuvuus heikkenee. Pikkuhiljaa hyväkuntoisen vanhuksen toimintakyky laskee ja hän alkaa tarvitsemaan yhä enemmän apua arjen askareissa. Parhaimmassa tapauksessa kerran tai kahdesti viikossa osastolla tapahtuva fysioterapia auttaa asiaa, mutta ei kokonaan estä kunnon heikkenemistä, etenkin jos suurin osa viikosta menee vuoteessa tai tuolissa leväten.

Toinen esimerkki koskee heikommassa kunnossa olevaa, puolison kanssa asuvaa mieleltään virkeää vanhusta. Hän saattaa olla pyörätuolissa, mutta pystyy siirtymään itsenäisesti apuvälineiden turvin vessaan ja pienellä avustuksella vuoteeseen. Silloin hänen kannattaa pysyä kotonaan. Hän pystyy osallistumaan kotiaskareisiin jollain tasolla, joten hänen ylävartalonsa liikkuvuus ja voima säilyy. Hän myös nousee monta kertaa päivässä seisomaan, jolloin hän saa voimaa jaloille. Hänellä on myös mahdollisuus palveluasumiseen verrattuna edulliseen hintaan pyytää fysioterapeutti kotikäynnille ja vahvistaa lihaskuntoaan, jolloin hänen toimintakykynsä voisi nousta vielä enemmän toimintakykyä ylläpitäväksi. Seisomisen lisääntymisen ja asteittaisen kävelyn edistämisen jälkeen hänen alaraajojensa ja keskivartalon lihaskunto paranee ja hän pystyy jatkamaan kotona-asumista pitempään.

Onnellinen vanhuus.

Voi myös olla, että läheinen on muistisairas hyväkuntoinen vanhus. Muistisairaus tuo omat haasteensa arkeen, mutta etenkään läheisen tai pienen ulkopuolisen avun tuella kotona asuminen on kuitenkin yhä mahdollista. Silloin liikkumisen puolesta ei ole välttämättä tarvetta erityiselle avulle. Kuitenkin on hyödyksi, että hän pääsisi mahdollisimman paljon harrastamaan kuntoaan vastaavaa liikuntaa esimerkiksi ulkoilun ja erilaisten aivoja haastavien liikkeiden muodossa. Kaikki erilaiset hermostoa aktivoivat ärsykkeet ovat näissä tapauksissa hyödyllisiä. Mahdollisimman monipuolinen arki ja liikunta on myös muistisairaalle ihmiselle mainiota lääkettä.

Milloin miettiä sitäkin vaihtoehtoa?

On toki myös tapauksia, joissa ainoa vaihtoehto on palveluasuminen. Voi olla, että liikkuminen on heikentynyt äkillisen vamman tai aivotapahtuman seurauksena eikä kotona asuminen ole enää sen jälkeen todennäköistä. Neliraajahalvaus on yksi esimerkki, jolloin kotona asuminen ei yleensä ole enää mahdollista. Myös pitkälle edennyt muistisairaus voi olla palveluasumisen syy, jos arkiaskareet eivät enää onnistu ja ulos eksyminen on todennäköistä. Näissä tilanteissa kotona asuminen täytyy arvioida aina kuitenkin tapauskohtaisesti. Pitkä vuodelepo voi viedä hyväkuntoiseltakin ikääntyneeltä voimat. Kuitenkin niissä tapauksessa nousujohteisella harjoittelulla on monesti mahdollisuus palauttaa heikentynyt toimintakyky siten, että kotonakin asuminen on vielä mahdollista. Ainakin mielekkäämpi, omatoimisempi arki on yleensä mahdollista saavuttaa.

Tällaisia ajatuksia tänään. On hyvä muistaa, että jokainen tapaus täytyy miettiä yksilöllisesti, mutta mahdollisuuksia on paljon. Kannustan jokaista huolehtimaan kunnostaan mahdollisuuksiensa mukaan ja liikkumaan elämänsä loppuun asti. Jos liikkumisessa itsessään on jokin haaste, monesti siihen on apu lähempänä kuin uskotkaan.

Syksyisenä maanantaina toivoa luoden,

Niilo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *